Elokuvaa puhtaimmillaan - Sergei Eisensteinin "Lakko"

Tämä on tanssia, kuten Godard huomautti, mutta täysin elokuvallista. Sosialismin paatoksen voimalla Eisenstein kykenee luomaan kaikkien aikojen voimakkaimpia kuvia. Kuva ei ole vain kuva vaan se on enemmän, kuvien tanssi ja rytmi luo niiden voiman. Kuten on monesti sanottu, jokainen leikkaus on nyrkinisku. Hiljaisessa elokuvasalissa ei ole muuta kuin katsoja ja kangas – nuo nyrkit lyövät pään läpi sisäpuolelle ja ne takovat täydellisessä rytmissä. Boom, boom, boom… Jokainen kuva tunkee läpi, ne ovat niin fyysisiä, että kankaan ihmisen kipu on myös katsojan kipua. Tässä elokuvassa saa myös Samuel Fullerin määritelmä täydellisen ilmauksensa; rakkaus, viha, passio, emootio. Kuvat ovat raivokkaita aaltoja, niiden montaasi on itse myrsky.

Elokuva ei ole koskaan ollut näin kokonaista ja yhtenäistä, Eisensteinin elokuvasta on mahdotonta ottaa irti yhtä kohtausta ns. ”todistusaineistoksi” ohjaajan mestaruudesta, sillä vain kokonaisteos kykenee luomaan vaikutuksen elokuvasta itsestään. Voidaan toki erottaa yksi kohtaus ja tarkastella sitä, mutta kaikki tämä on vain kovin akateemista, toisin sanoen pintapuoleista. Se on kuin lukisimme Dostojevskin tai Kafkan teoksesta pienen katkelman ja yrittäisimme näin esittää niiden ”tyyliä”. Tyyliä on Eisensteinin tapauksessa kokonaisuus, montaasi on kokonaisuuden tyyliä, sillä kaikki yhdessä on enemmän.

Jotkut sanovat, että Eisensteiniä arvostavat ainoastaan tutkijat ja elokuvaopiskelijat, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin elokuvanopiskelijat voidaan hylätä tästä ryhmästä, sillä kukaan heistä ei ole kiinnostunut asioista omaa nenäänsä pidemmälle. Tutkijoiden otteesta puolestaan puuttuu intohimo, joten miten he voisivat ymmärtää tekijää, jonka jokaisesta eleestä kaikuu sammumaton jano? Jokainen, joka todella rakastaa elokuvaa, rakastaa näitä elokuvia, sillä ovathan ne kuin Elokuvan määritelmä itsessään.

Jokainen joka tästä elokuvasta jossain vaiheessa kirjoittaa, lähestyy sitä luultavasti puhuen asioista, jotka on mainittu miljoonia kertoja. Kirjoitetaan, että se kuuluu niihin elokuviin, jotka esittelivät ensimmäistä kertaa montaasia, että se muutti elokuvan työkalupakkia ja sitä kiitetään sen raa’an läpitunkevista lähikuvista ja kuvataan yhtenä ”Neuvostoelokuvan toisen kauden” merkittävimmistä teoksista tai merkittävimpänä teoksena. Mutta kaikki tämä on vain triviaa, sillä Lakko on jotain enemmän. Yhdessä Taistelulaiva Potemkinin kanssa se on suuri rakkausballadi elokuvalle, sillä se on niin täydellisesti elokuvaa. Se haastaa elokuvan tanssiin ja tanssii sen kanssa yhdenveroisena.